maatiaiskissa (c) hkase
Tärkein asia, mikä pitää huomioida ennen kissan hankintaa on se, että kissa elää jopa 20 vuotta. Oikein huolehdittuna kissa on varsin vaivaton kumppani, mutta vaatii silti huomiota, hellyyttä ja huolenpitoa.
Kissa pitää ruokkia ja sen hiekkalaatikko siivota, joskus pöydältä saattaa pudota kukkaruukku tai nahkasohvasta löytyä kynnenjäljet. Pitkäkarvaisen kissan turkkia pitää harjata säännöllisesti. Kissan kasvaessa pitää myös huolehtia rokotuksista ja matokuureista.
Kissaa ei tulisi ottaa hetken mielijohteesta, vaan siihen on sitouduttava sen koko loppuelämän ajaksi.
Mistä hankkia kissa?
Kissoja voi hankkia monesta paikasta:
- Lehti- tai muun ilmoituksen perusteella
- Eläinsuojeluyhdistyksestä
- Tutuilta/kavereilta
- Kasvattajalta
”Löysin kodin Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen kautta, minne minut oli tuotu siskoni kanssa, kun olimme hyvin pieniä. Kasvoimme siellä pienessä lasikopissa, missä ei ollut juurikaan tilaa temmeltää. Pian pääsimme kuitenkin hyvään kotiin, missä olemme viihtyneet jo viisi vuotta.”
Paljonko kissa maksaa?
Etenkin maatiaiskissan voi saada nimellistä maksua vastaan tai ilmaiseksikin, kunhan sitoutuu tarjoamaan sille hyvän ja rakastavan kodin. Rotukissoista pitää yleensä maksaa rodusta riippuen muutamasta sadasta eurosta ylöspäin.
Mihin tulee kiinnittää huomiota kissaa valitessa?
Kissanpentua valitessa kannattaa huomioida pentujen aktiivisuus. Vilkkaat pennut ovat todennäköisemmin terveitä. Silmien tulisi olla kirkkaat.
Lue myös: Rotu- vai maatiaiskissa?
Mielestäni jutusta puuttuu se tärkein eli kissaa pitää halia ja rakastaa paljon:)
Tässä ”oppaassa” on sivuutettu täysin se mikä merkitys pennun emolla ja kasvatuksella on ennen luovutusikää. Kissa ei muutu millään huolenpidolla vaivattomaksi, jos se esimerkiksi vieroitetaan liian aikaisin (suositus on noin 15 vko, jos haluaa päästä helpommalla) tai otetaan joltain tutuntutulta, joka ei osaa sanoa emän tai isän sukutaulusta yhtään mitään. Hyväntahtoisetkin pennunkasvattajat sortuvat usein siihen, että antavat vahinkopentueiden vaan tulla ja kun ne sitten kriittisessä iässä alkavat touhuta vähän liiankin aktiivisesti niin yritetään päästä niistä eroon, vaikka puoli-ilmaiseksi. Rokotukset ja madotukset ovat vähän sinne päin, eikä sterilisaation merkitystä käytöshäiriöiden estäjänä osata tulevalle perheelle korostaa. Liekö yllätys, että suurin osa kodittomista kissoista on leikkaamattomia ja ilmaisia vahinkopentueiden kasvatteja, jotka on luovutettu heti kun suositusikä tulee täyteen. Kyllä kaikkein tärkeintä hankkimisessa on tarkastaa kuinka vastuullisissa käsissä pentu on ollut ensimmäiset elinkuukautensa. Niiden aikojen mokat kun joutuu lopulta maksamaan itse.
Kiitos kommentista, hyvää asiaa!