Siamilainen kissa

Siamilainen

Siamilainen (c) sam.romilly

Ulkonäkö ja rakenne

Siamilainen on lyhytkarvainen kissarotu. Siamilaisen tunnistaa parhaiten muuta vartaloa tummemmasta naamasta (naamio), korvista, jaloista ja hännästä.

Sen pää on pitkä ja kapea, korvat ovat suuret ja silmät vinot, itämaiset. Häntä on pitkä ja piiskamainen. Turkki on lyhyt, ohut ja silkinpehmeä. Jalat ovat melko pitkät ja ohuet, rakenteeltaan siamilainen on sirorakenteinen ja hennonoloinen mutta lihaksikas kissa.

Siamilaisen pohjaväri on aina valkoinen, vanhemmiten ruskeampi. Naamion väritys on yleisesti ruskea, sininen, suklaa tai lila. Jalostuksella on saatu paljon muitakin väriyhdistelmiä, mm. punainen ja tabby.

Siamilaisen väri on sitä tummempi mitä kylmemmässä ilmastossa se asuu, johtuen sen lämpötilavaihteluille herkästä värigeenistä. Siamilaisen silmät ovat aina syvän siniset ja pimeässä punaisena hohtavat, mikä on ainutlaatuista verrattuna muihin kissoihin. Tämä johtuu siitä, että siamilainen on geneettisesti albiino.

Siamilaisen historia

Siamilaisen historia juontaa juurensa 1600-luvun Siamista (nyk. Thaimaa). Ensimmäinen havainto siamilaisesta länsimaissa on vuodelta 1878, kun Yhdysvaltojen konsuli antoi silloiselle presidentti Rutherford B. Hayesille lahjaksi siamilaiskissan. Myöhemmin siamilaiset löysivät tiensä myös Englantiin ja levisivät pian sieltä ympäri maailmaa. Tällä hetkellä siamilainen on yksi maailman suosituimpia kissarotuja.

Siamilainen leikkii

Siamilainen leikkii (c) sam.romilly

Luonne

Siamilaiset ovat leikkisiä, aktiivisia ja niillä on voimakas temperamentti. Ne ovat vaativia lemmikkejä ja vaativat paljon huomiota.

Siamilaiskissat eivät pidä yksin jäämisestä, ja saattavat protestoida repimällä vaatteita tai huonekaluja. Pahimmassa tapauksessa eroahdistuksesta aiheutuva stressi saattaa jopa johtaa väärien paikkojen merkkailuun. Siamilaista ei siksi pitäisi antaakaan ainoaksi lemmikiksi kotiin, missä isäntäväki ei ole aina paikalla.

Siamilainen kiintyy yleensä voimakkaasti yhteen ihmiseen, ja voi tulla hyvin mustasukkaiseksi toisille eläimille tai ihmisille. Tästä syystä uuden lemmikin ottaminen tai vauvan syntymä siamilaiskotiin voi tuoda ongelmia.

Siamilaista pidetään erittäin älykkäänä kissana. Se on suhteellisen helposti koulutettava ja oppii nopeasti temppuja. Siamilaisen käytös on sen herkän luonteen vuoksi vaikeasti ennakoitavaa.

Siamilainen ääntelee paljon ja äänekkäästi. Voimakkaimmillaan siamilaisen naukumista voikin verrata vauvan itkuun.

Siamilaiskissan hoito

Siamilaisen turkki on lyhytkarvainen ja pehmeä. Sitä ei siis tarvitse harjata samalla tavalla kuin pitkäkarvaista kissaa. Irtokarvat olisi kuitenkin hyvä harjata kerran, pari viikossa kumisella sualla tai pehmeällä harjalla, jotta niitä ei turhaan kulkeutuisi kissan elimistöön. Kissan harjaaminen on myös sosiaalinen tapahtuma, mikä lähentää kissaa ja omistajaa. Siamilainen kissa osaa pitää itsensä puhtaana, joten kissan peseminen ei ole välttämätöntä.

Siamilainen on aktiivinen kissa, joten sen kanssa tulisi leikkiä ja sille tulisi järjestää tarpeeksi toimintaa ettei se turhaudu. Esimerkiksi temppujen kouluttaminen on hauskaa tekemistä sekä kissalle että omistajalle.

Hinta

Siamilaisen kissan hinta vaihtelee 500 euron molemmilla puolilla riippuen kissan tasosta ja iästä. Pentukissat ovat yleisesti ottaen kalliimpia kuin aikuiset, ja näyttely- ja siitoskelpoisista kissoista joutuu maksamaan enemmän kuin tavallisista lemmikkisiamilaisista.

Rotukissojen kasvattajat päättävät itse hintansa, mutta yleensä rotuyhdistyksellä on suositushintahaarukka. Pentulistauksen löydät Siam-Orient kissayhdistys ry:n sivuilta http://www.sajam.fi/.

Aidolla siamilaisella kissalla tulee olla rekisteröintitodistus. Se on todistus siitä, että kissa on virallisesti siamilainen ja että se on kasvatettu sääntöjen mukaan.

Sairaudet

Siamilaiselle kissarodulle tyypillisiä ongelmia ovat kierosilmäisyys, missä toinen tai molemmat silmät karsastavat kohti nenää. Tämä on kuitenkin lähinnä kosmeettinen haitta eikä vaikuta kissan näköön. Siamilaisillla kissoilla saattaa esiintyä myös muita silmäongelmia, kuten verkkokalvorappeumaa (PRA), sarveiskalvosairauksia ja viherkaihia (harvinainen).

Siamilaisen erikoisruokavalio

(c) Johanna Rastila

(c) Johanna Ristilä

Siamilaiset saattavat syödä ruokansa nopeasti hotkien. Tämän seurauksena kissa voi oksentaa ruuan ulos heti syömisen jälkeen. Tätä varten on kehitetty erikoisruokia, joiden muoto ja koko on sellainen, että siamilainen joutuu pureskelemaan ja syömään ruuan hitaammin. Isoja nappuloita voi hyvin käyttää myös kouluttamisessa palkintona.

Siamilainen kuluttaa aktiivisuutensa takia paljon energiaa, ja tarvitsee ruuan, joka ylläpitää sen lihaskuntoa. Siamilaisen erikoisruokavalio on tästä syystä erityisen proteiinipitoinen.

Royal Canin valmistaa erikoisruokaa siamilaisille:

Royal Canin Siamese 38

7 thoughts on “Siamilainen kissa

  • 11.7.2012 at 8.27
    Permalink

    ”Siamilaiskissat eivät pidä yksin jäämisestä, ja saattavat protestoida repimällä vaatteita, huonekaluja tai virtsaamalla väärään paikkaan.”

    Anteeksi nyt vaan, mutta mikään kissarotu ei protestoi pissaamalla vääriin paikkoihin. Kyseessä on silloin aina joko fyysinen syy (leikkaamattomuus/sairaus), kissan mielestä huono hiekkalaatikkotilanne (huono hiekka/laatikko tai likainen laatikko) tai stressi(joka voi toki joskus johtua eroahdistuksesta).

    On ilkeää ja tarpeetonta leimata yhtä tiettyä rotua vääriin paikkoihin pissijäksi, vaikka se toki leikkaamattomana saattaa olla pahimmasta päästä merkkailijoina.

    Reply
    • 11.7.2012 at 10.53
      Permalink

      Kiitos kommentistasi! Tarkoituksena ei ollut missään nimessä leimata siamilaisia (tai muitakaan kissoja) vääriin paikkoihin pissajiksi, vaan korostaa nimen omaan eroahdistuksesta aiheutuvaa vääränlaista käytöstä ja sitä kuinka tärkeää siamilaisen kanssa on viettää aikaa. Kohta on nyt korjattu artikkeliin selkeämmäksi.

      Reply
  • 3.11.2012 at 20.43
    Permalink

    Asumme maalla ja meillä on 3- ja 5-vuotiaat lapset. Meillä on aina jompi kumpi aikuisista kotosalla. Haluaisin kissan, joka olisi perheelle seuralainen ja lemmikki, sekä pitäisi hiiret pois vintiltä ja pihasta. Vieressä kulkee autotie, ei kauhean vilkas, siinä saa ajaa 50km/h. Muuten on peltoja ja vähän metsää.
    Minua ihastuttaa siamilainen kissa, löytyisiköhän meille sopivaa siamilaista, onko esim. niiden kylmänkestävyyddessä eroja, jos toivoisin, että kissa käy talvellakin ulkona?
    Vai pitääkö vain tyytyä tavalliseen maatiaiseen? Ympäristössä liikkuu jonkinverran muita kissoja.

    Reply
    • 4.11.2012 at 21.09
      Permalink

      Siamilaisella ei ole lainkaan aluskarvaa, mistä johtuen se ei sovellu kovin kylmällä ilmalla ulkoilemaan. Pitkäkarvaisemmat rotukissat eivät puolestaan sovi ulkoelämään helposti takkuuntuvan turkin takia. Kasvattajat eivät välttämättä myöskään ole innoissaan myymään rotukissaa ulkokissaksi. Valvottu ulkoilutus on asia erikseen, mutta vapaaseen elämään ulkokissana suosittelisimme maatiaiskissaa.

      Reply
      • 24.8.2015 at 10.41
        Permalink

        Mielestäni on hyvin vastuutonta suositella mitään kissarotua ulkokissaksi.

        On väärin antaa sellainen kuva, että minkään eläimen valvomaton ulkoilu olisi hyvä asia. Kissaa uhkaa ulkona monet täysin turhat vaarat; eläimet, liikenne, julmat ihmiset, myrkyt jne. Päästämällä tahallaan, toistuvasti huollettavakseen ottamansa eläimen yksin kohtaamaan nuo vaarat, kissanomistaja hyväksyy sen, että niin voi sattua.

        On turhaa valittaa, kun kissoja ammutaan, myrkytetään, tai niitä jää kateisiin, tai autojen alle. Tottakai vastuuton myrkkyjen levittäminen, puhumattakaan eläimen vahingoittamisesta on ehdottoman väärin, mutta väärin on myös se, että kissan omistaja ei pyri suojelemaan hankkimaansa eläintä näiltä vaaroilta.

        Vaikka maatiaiskissat ovat erittäin halpoja, tai jopa ilmaisia, kuuluu myös niille sama arvostus, kunnioitus ja huolenpito kuin muillekin ihmisen pitämille lemmikkieläimille.

        Reply
        • Kissanhoito.org
          19.9.2015 at 19.20
          Permalink

          Hei ja kiitos kommentistasi!

          Kaupunkialueella lemmikkikissan paikka on pääsääntöisesti sisällä, ja ulkona liikuttaessa kytkettynä/vahdittuna. Lainaan tässä hieman laki24.fi -sivustolla käytyä keskustelua (http://www.laki24.fi/aihe/60368/):

          ”Lainsäädännön mukaan kissa ei saa kulkea vapaana taajamassa ilman valvontaa. Kissan tulee suoran valvonnan lisäksi olla kytkettynä kuntopoluilla tai sen kaltaisilla juoksuradoilla. Kissan omistajan tai haltijan on pidettävä huolta, ettei eläin pääse lainkaan järjestyslaissa erikseen mainituille alueille (yleinen uimaranta, lasten leikkipaikaksi varattu alue, toriaikana torille, yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle) jollei se ole erikseen sallittua. Vaikka järjestyslaki ei suoranaisesti edellytä kissan pitämistä kytkettynä taajamassa, lienee se yksinkertaisin ja käytännöllisin keino samalla noudattaa kaikkia säännöksiä ja huolehtia lemmikkieläimen turvallisuudesta.”

          Metsästyslain 85§:ssä puolestaan säädetään kissan huolenpidosta. Säädöksen mukaan kotieläimeksi otetun kissan heitteillejättö ja hylkääminen on kielletty, mikä ei tietenkään ole tarkoitus vaikka kissa olisikin ulkokissa.

          Taajama-alueen ulkopuolella asia on vähän monimutkaisempi kuin kaupungissa, eikä yhtä oikeaa vastausta ole olemassakaan. Ulkokissakeskustelua on käyty runsaasti eri keskustelupalstoilla, mm. http://www.petsie.fi/forums/12993-kissan-kaytto-hiirenloukkuna-hyva-vai-aikansa-elanyt-perinne tai http://keskustelu.suomi24.fi/t/10581341/ulkokissat, joten jätetään se pois tältä sivustolta :)

          Reply
  • 15.9.2013 at 8.04
    Permalink

    Minulla kaksi koiraa , mitenkähän kissa tulisi toimeen näiden kera.

    Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *